Tästä se alkaa...

Nyt Australianmatka häämöttää lähempänä, kuin koskaan aiemmin. Nytkö minun siis pitäisi tämän hetken tuntemuksia kirjoitella. Eipä tässä mutta voi sanoa, kuin että uskon tästä matkasta tulevan hieno kokemus ja hauska muisto talvi-illoiksi muisteltavaksi. Passit on hommattu, lentoliput tilattu ja kaikki on valmista. Vaan jokin painaa mieltäni. Ensimmäinen matkani pois rakkaasta kotimaastani, Suomesta. Se pelottaa ja jännittää, mutta samalla sitä odottaa. Odotan innolla uusia kokemuksia ja jännittäviä "seikkailuja". Tietysti jotku asiat pelottavat minua uudessa paikassa, kuten kaikki minut tuntevat tietävät, että pelkään kamalasti hämähäkkejä. Ja kaikille tietämättömille Australiassa on isoja hämähäkkejä. Joistakin tämä voi kuullostaa naurettavalta, mutta  jos olisitte kuin minä olisitte tekin hermona. Olen kysynytkin varmasti monista melko lapsellisen kysymyksen isältä jo monta kertaa nimittäin: "Kuinka monen prosentin mahdollisuus on nähdä tarantella matkalla" Isä ja muu kotiväki onkin sitä kysyessäni naureskellut. Minua myös harmittaa erota rakkaista ystävistäni niin pitkäksi aikaa, mutta neljä viikkoahan se vain on. Sanon vain teille, että jokainen hetki on mahdollisuus ja niistä pitää ottaa ilo irti. Jos teillekkin tulee tällainen mahdollisuus kuten minulle älkää päästäkö sitä menemään.