Mission beach

Lähdimme Cairnsiin. Kävimme matkan varrella Mission beachilla. Nimittäin suomalaisella pariskunnalla. Minä opin siellä pelaamaan kunnolla biljardia. Pelasin sitä isän kanssa. Mutta isä voitti minut reilusti. Sitten hän pelasi annan kanssa. Isä voitti hänetkin. Sen jälkeen Esko ja Sauli pelasivat (Lea ja Eskokin olivat mukana vierailulla, mutta äiti, Aino ja Lea olivat Pirkon kanssa sisällä) Se oli tiukkaa. :P  Aino tuli kuitenkin kutsumaan pizzalle, mutta minä ja isä seurasimme peliä emmekä malttaneet lähteä ennen kuin peli oli päättynyt. (Anna oli mennyt jo sisälle) Pelin päätyttyä menimme sisälle.

Pian sen jälkeen hyvästelimme Lean ja Eskon. Sitten jatkoimme matkaa Cairnsiin.  Tulimme sinne aika aikaisin, joten aikaa jäi vähän muuhunkin.  Vähänaikaa istuimme vain auton katoksen alla ja joimme hiukan limsaa. Ja tarkkailimme myös lintuja jotka käveleskelivät automme läheisyydessä. Eräs pulu meinasi mennä auton sisään :D Onneksi ehdimme pistää kärpäsverkon ennen kuin pulu ehti toteuttaa suunnitelmaansa.  Kävimme syömässä illemmalla ja sitten ilta kuluikin siinä piirrellessä ja lueskelemassa (yllätys, yllätys)

Wallaman Falls

Varoituskyltti

Teimme retken Wallaman Fallsiin. Se oli oikein hieno kokemus. Minä pidin putouksesta. Se oli oikein kaunis. Ja sateenkaari (ainakin osa siitä) näkyi siinä. Minä pidin oikein paljon maisemista. Ja Marko kertoi jänniä juttuja. Että olihan se ihan kivaa. Näimme myös matkanvarrella kasuarin. Yleensähän ne ovat hirveän ”äreitä”, mutta nyt se ei välittänyt meistä yhtään mitään. Vaikka pysähdyimme sen viereen ja ikkuna oli auki. Minä, isä, anna, Aino ja Marko menimme yhdelle näköalatasanteelle, jonne äiti ei uskaltanut tulla. Mutta tämä johtui vain siitä, että turva aitoja ei ollut ja jos oli niin ne olivat hirveän matalat.

Edellä mainittu vesiputous

Aino, Anna ja Minä menimme myös uimaan  jokeen jonkin matkaa putouksen yläpuolella. Ja vesi oli TOSI kylmää. Siis todella kylmää. Hädin tuskin pystyi uimaan. Marko kertoi, että olisimme voineet nähdä vesinokkaeläimen. Ilmeisesti emme olleet tarpeeksi hiljaa, koska emme nähneet niitä :( . Se oli erittäin harmillista. Niiden pesän tosin näimme. Emme olleet kauan uimassa (koska varmaan pelättin, että olisimme kohmeessa, kun meidät nostetaan ylös…) No ei vaiteskaan...

Illalla palattuamme söimme yhdessä illallisen. Se oli oikein hyvää. Menimme sitten nukkumaan, aika nopeasti sen jälkeen. Ei kukaan jaksanut oikein kauan valvoa.

Kävelyä ja pyykkäystä

Sokeriruokojuna.

Tänä päivänä pyykättiin rästiin jäänyttä pyykkiä ja sitten lähdettiin kaupungille käveleskelemään ja katselemaan.

Päätettiin hoitaa asioita. käydä kaupassa jne.  Pysähdyimme erään junaradan viereen, kun sokeriruokojuna ajoi siitä ohi. Jouduimme seisomaan aika kauan, koska juna oli pitkä.  Sellaisia vastaavia junia näki päivässä useammankin kerran.

Ingham on hienokaupunki. Olen jo aika tottunut näihin kaupunkeihin. Esimerkiksi, kun nukkui asuntoautossa, niin yöllä kuuli junien äänet. Eivät ne oikeastaan valvottaneet, koska niihin tottui nopeasti.

Tämä päivä sujui siis tällaisissa merkeissä: Ensin työ, sitten huvi. Jos kaupungilla kävelemisestä voi ylipäätänsä kutsua huviksi

BBQ, hautausmaa, lettukestit ja elokuva

Minä ja Anna grillijuhlissa.

Tuona päivän meidät oli kutsuttu grillijuhliin, jotka pidettiin Satulla (Lean ja Eskon tytöllä) Ruoka oli hyvää ja juoma myös. Tosin Coca-Cola tölkin avatessani limsaa räiskähti päälleni. VAIKKA pidin sitä niin kaukana itsestäni kuin pystyin. Joka kerta käy jotain, kun avaan tölkin. Jostain syystä limsatölkit vihaavat minua. No, mutta emme kai halua puhua pelkistä limsatölkeistä. Jatketaan siis. Pelasimme muitten lasten kanssa erillaisia pelejä. Kuten leikkimielistä krikettiä, erillaisia hippoja yms. Oli mukavaa. Olkapääni tosin vähän paloivat, vaikka oli aurinkorasvaa. Mutta se ei menoa haitannut.

Aino ja Lea kävelivät kämpille, kun taas minä, äiti, isä, Anna ja Esko menimme käymään vielä hautausmaalla. Jotku haudat olivat kuin pieniä taloja. Niissä oli kukkia ja koruja jne.  Muutenkin haudat olivat aivan erillaisia, kuin täällä. Olihan siellä samanlaisiakin. Kristityille omanlaiset, katolilaisille omanlaiset ja sodissa kuolleille omanlaiset. Monien hautojen päällä oli jos jonkinlaista tavaraa. Pehmoleluista posliini koristeisiin. Jotku haudat olivat odella värikkäitä ja kirkaan värisiä Ja jotku taas ihan mustia vain. Monissa haudoissa oli kuvia kuolleista. Joissakin oli kuva siitä mitä vainaja tykkäsi tehdä. Se oli vaikuttavan näköistä.

Illalla Lea paistoi lättyjä illalliseksi. Se oli oikein maukasta. Sinne tuli oikein paljon porukkaa. Kun oli kolme sukupolvea syömässä. Tosin lapset ja aikuiset olivat eri pöydässä (jostakin syystä minä ja Anna olimme jo aikuisten pöydässä)

Hautausmaa

Myöhemmin illalla katsoin elokuvan televisiosta. Nimittäin Pirates of the Caribean and the word is end. Totta kai se oli englanniksi, mutta se ei tuottanut minulle vaikeuksia, sillä muistan siitä ulkoa monia puhevuoroja. Kun olen kuunnellut sen äänikirjan niin monesti. Elokuva jatkui puolenyöhön asti, joten lopussa katsojia olivat vain minä ja isä. Elokuva oli tosi, tosi hyvä. Sillä minä pidän Pirates of the Caribeanista kovasti. Mutta kun pääsin asuntoautolle nukkumaan, kaikki muut olivat jo siki unessa. 

Lauantai kirkko

Lucindan hiekkarantaa

Aamulla lähdimme klo.9:00 kirkkoon.  Sinne ei juurikaan ollut pitkä matka. Ei ainakaan, kun meni autolla. Kirkko oli hieno, mutta ulkokuori erosi aikalailla sisätiloista. Oli kyllä muuten hyvä tilaisuus, mutta en ymmärtänyt hirveästi papin puheesta (ja taas tämä johtui siitä, että hän puhui englantia) En ole edistynyt englannissa vielä niin pitkälle, että ymmärtäisin niin paljon. Laulut olivat outoja, mutta yksi oli tuttu. Nimittäin Anna-Mari Kaskisen, Herra kädelläsi. (tietenkin englanniksi) Kirkkohetken jälkeen oli kahvitarjoilu (tosin palattuamme Lealle ja Eskolle laitettiin taas kahvit) Mutta kahvitarjoilussa maistelimme kotitekoisia keksejä ja suolapaloja ( oli muuten hyviä : D)

Sokerinlastauslaituri n.6km pitkä

Illemmalla kävimme Lucindassa. Rannalla nimittäin. saaliksi taas simpukankuoria. Sitten söimme siellä illalliseksi fish and ships (se oli muuten hyvää) Otimme myös pirtelöä (siis minä ja Anna)

Minusta on myös hyvin hauskan näköistä, kun linnut ovat niin kesyjä. (niinkuin olen varmaan jo kertonut) Myös nyt ne tepastelivat pöytien väleissä ja vähät välittivät ihmisistä.

Illalla katsoimme myös kuvia ja videoita Tastulasta.  

Ingham

Towsvillen beach

Jälleen matka jatkuu.  Tällä kertaa suuntana Ingham. Kohta istumme köytettynä autossa. Tällä kertaa välietappi on Townsville. Osa väestä käy uimassa (Minä en mennyt…) Minä vain kiertelin rannalla ja keräsin simpukoitten kuoria. (taas…) Koska vesi oli kirkasta, huomasin että vesi syveni äkkiä.  Simpukankuoria löytyi kiitettävästi. Olimme ostaneet juuri uudet tonksit ja sitten, kun lähdimme rannalta. Toinen niistä oli täynnä simpukankuoria :D

 Päästyämme sukulaisten luo Inghamiin. Lea ja Esko toivottivat meidät sydämellisesti tervetulleiksi. Ja melkein heti meidät ohjattiin ruokapöytään :P Saimme ruuaksi lihakeittoa. Ei ihan odottaisi sitä ensimmäiseksi, kun tulee Australiaan. Mutta se oli oikein hyvää.

Pian Lean Ja Eskon lastenlapset tulivat koulusta ja saimme tutustua heihin. Jaoimme tuliaiset (kettuarkkeja, salmiakkia yms.) Sitten loppuilta kuluikin, kun pelasimme lasten kanssa Skippoa ja piirsimme. Siellä oli oikein kotoisaa.

Bowen

Kuvia matkanvarrelta

Tänä päivänä lähdimme ennen kymmentä (tämä johtui siitä, että jos emme olleet lähteneet kymmeneen mennessä joudumme maksaa toisen vuorokausi maksun) Sen jälkeen rämisevä pikku asuntoautomme lähti köröttelemään kohti Mackayta.

Pysähdyimme matkanvarrella huoltoasemalla. Söimme jäätelöt ja sitten jatkoimme matkaa. Pysähdys ei kauan kestänyt, mutta jo siinä ajassa huomasin. Että mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä lämpimämpää tulee. (tämä ei kylläkään ole totta Suomessa) Eli pysähdyksen aikana oli oikein lämpöistä.

Pizzalaatikko, jossa saimme lopun
 "illalisestamme"  mukaan

Loppujen lopuksi pääsimme, kuin pääsimmekin Mackayhin ja ”leiriydyimme” sinne. Ilta oli vielä aika valoisa ja lämmin, joten Anna ja Aino menivät uimaan altaaseen. Minä en uinut vaan luin kirja aurinko tuolissa (yllätys, yllätys) Hiukan myöhemmin kävelimme erästä katu pitkästi ja kävimme syömässä Red Roosterissa. Sen jälkeen kävimme paikallisessa marketissa täydentämässä ruokavarastoamme. Eli kun olimme päässeet takaisin asuntoautolle. Olimme kävelleet useita kilometrejä.

Myöhemmin teekupposen jälkeen painuimme taas nukkumaan ja odottamaan uutta päivää.

Mackay

Maisemia matkanvarrelta

Tänä päivänä lähdimme ennen kymmentä (tämä johtui siitä, että jos emme olleet lähteneet kymmeneen mennessä joudumme maksaa toisen vuorokausi maksun) Sen jälkeen rämisevä pikku asuntoautomme lähti köröttelemään kohti Mackayta.

Pysähdyimme matkanvarrella huoltoasemalla. Söimme jäätelöt ja sitten jatkoimme matkaa. Pysähdys ei kauan kestänyt, mutta jo siinä ajassa huomasin. Että mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä lämpimämpää tulee. (tämä ei kylläkään ole totta Suomessa) Eli pysähdyksen aikana oli oikein lämpöistä.

Minä lukemassa

Loppujen lopuksi pääsimme, kuin pääsimmekin Mackayhin ja ”leiriydyimme” sinne. Ilta oli vielä aika valoisa ja lämmin, joten Anna ja Aino menivät uimaan altaaseen. Minä en uinut vaan luin kirja aurinko tuolissa (yllätys, yllätys) Hiukan myöhemmin kävelimme erästä katu pitkästi ja kävimme syömässä Red Roosterissa. Sen jälkeen kävimme paikallisessa marketissa täydentämässä ruokavarastoamme. Eli kun olimme päässeet takaisin asuntoautolle. Olimme kävelleet useita kilometrejä.

Myöhemmin teekupposen jälkeen painuimme taas nukkumaan ja odottamaan uutta päivää.

Noosa

Meidän väliaikainen "kotimme"

Tänä päivänä vietimme siskoni syntymäpäivää. Annoimme hänelle kortit ennen, kun lähdimme Brisbanesta.  Ajoimme pitkin rannikkoa. Saimme kunnolla tutustua karavaanari elämään. Se ei ole kaikkien mieleen, mutta siihen oli vähän pakko tottua. Kun on viisi ihmistä asuntoautossa. Saimmepahan tutustua toisiimme. Mutta minä en ihmettelisi, vaikka tekisinkin tuon uudestaan. Tosin jotku maisemat ovat aika tylsiä. Koska joissakin paikoissa ajetaan tietä, jonka ympärillä on: ei mitään.  Olivathan maisemat omalla tavallaan kivoja, mutta niihin kyllästyy. Varsinkin jos samanlaista maisemaa tulee putkeen monta tuntia. 

Pitkän uuvuttavan matkamme jälkeen saavuimme kuitenkin karavaaniparkkiin.  Se sijaitsi Tewantin kaupungissa. Kokemattomille tämä ensimmäinen yö ei ollut herkkua, mutta kyllä sitä kesti. Kun tiesi, että parempaa ei sillä hetkellä ole tarjolla. Eikä nyt hieman myöhemmin ajattelee, niin ei se lainkaan ollut niin kamalaa kuin silloin ajatteli.

Joitakin edellä mainittuja ankkoja.

J.K.: Oikeastaan matka tuntui aika lyhyeltä. Varsinkin kun on lukemista :D Harmi vain, että lukeminen loppuu nopeasti, kun lukee ne kirjat mitkä varattiin mukaan (mutta eiköhän ne vielä riitä, ainakin tämän matkan verran)

Karavaanari, karavaanari, on kaikkien kaveri...

Tänä päivänä vietimme siskoni syntymäpäivää. Annoimme hänelle kortit ennen, kun lähdimme Brisbanesta.  Ajoimme pitkin rannikkoa. Saimme kunnolla tutustua karavaanari elämään. Se ei ole kaikkien mieleen, mutta siihen oli vähän pakko tottua. Kun on viisi ihmistä asuntoautossa. Saimmepahan tutustua toisiimme. Mutta minä en ihmettelisi, vaikka tekisinkin tuon uudestaan. Tosi n jotku maisemat ovat aika tylsiä. Koska joissakin paikoissa ajetaan tietä, jonka ympärillä on: ei mitään.  Olivathan maisemat omalla tavallaan kivoja, mutta niihin kyllästyy. Varsinkin jos samanlaista maisemaa tulee putkeen monta tuntia.

 

Meri

Pitkän uuvuttavan matkamme jälkeen saavuimme kuitenkin karavaaniparkkiin.  Se sijaitsi Tewantin kaupungissa. Kokemattomille tämä ensimmäinen yö ei ollut herkkua, mutta kyllä sitä kesti. Kun tiesi, että parempaa ei sillä hetkellä ole tarjolla. Eikä nyt hieman myöhemmin ajattelee, niin ei se lainkaan ollut niin kamalaa kuin silloin ajatteli.

Minä ja meri

J.K.: Oikeastaan matka tuntui aika lyhyeltä. Varsinkin kun on lukemista :D Harmi vain, että lukeminen loppuu nopeasti, kun lukee ne kirjat mitkä varattiin mukaan (mutta eiköhän ne vielä riitä, ainakin tämän matkan verran)

"Tutkumusmatkalla" Brisbanessa

Päivä alkoi suunnittelemalla tätä asunto automatkaa. Suunnitelmissa on kiertää länsi rannikkoa. Päivä sujui rauhallisissa merkeissä, mutta vähän päivemmällä menimme kiertelemään ja ostoksille Jimboombaan. Siellä oli kauniita maisemia.  Kiertelimme ja kaartelimme pitkin Jimboombaa.   Oli aika rauhallinen päivä ja muutenkin aika hauska (omalla ”ihanalla” tavallaan…) Mitä maisemiin tulee. Olisin halunnut kuvata niitä kamerallani (huonolla, ikälopulla kamerallani…) , mutta ongelma oli siinä, että kamerani tila on surkea ja zoomini on hirveä.  Lakataanpas moittimasta kameraani (minä moitin kameraani blogissa… mikäköhän minuakin taas riivaa? :P)  No, mutta sovittaan nyt niin etten kuvannut maisemia teknisten ongelmien vuoksi.  Lämpötila on tällä aika kuuma. Joissakin paikoissa on eri lämpötilat ( se tietenkin johtuu siitä, kuinka lähellä ollaan päiväntasaajaa, mutta kaikkihan sen tietävät… :S )

Sitten jatkoimme matkaa takaisin kämpille. Näinpä sekin päivä hujahti ohi ja niin myöskin tämä ihastuttava blogiteksti. (jos sitä voi ihastuttavaksi sanoa…)

Minun täytyykin tämän blogitekstin ohessa pyytää anteeksi, että nämä blogitekstien tuleminen julki kesti niin kauan ja ne ovat niin lyhyitä. Mutta nämä johtuvat vain siitä, että ei ollut aikaa. Aikaa, jota ilman ei pärjää ja jota ei voi määritellä mitenkään… (rupesimpas taas filosofiseksi…)

Jimboomba

Jimboomban ostoskeskuksesta

Päivä alkoi suunnittelemalla tätä asunto automatkaa. Suunnitelmissa on kiertää länsi rannikkoa. Päivä sujui rauhallisissa merkeissä, mutta vähän päivemmällä menimme kiertelemään ja ostoksille Jimboombaan. Siellä oli kauniita maisemia.  Kiertelimme ja kaartelimme pitkin Jimboombaa.   Oli aika rauhallinen päivä ja muutenkin aika hauska (omalla ”ihanalla” tavallaan…) Mitä maisemiin tulee. Olisin halunnut kuvata niitä kamerallani (huonolla, ikälopulla kamerallani…) , mutta ongelma oli siinä, että kamerani tila on surkea ja zoomini on hirveä.  Lakataanpas moittimasta kameraani (minä moitin kameraani blogissa… mikäköhän minuakin taas riivaa? :P)  No, mutta sovittaan nyt niin etten kuvannut maisemia teknisten ongelmien vuoksi.  Lämpötila on tällä aika kuuma. Joissakin paikoissa on eri lämpötilat ( se tietenkin johtuu siitä, kuinka lähellä ollaan päiväntasaajaa, mutta kaikkihan sen tietävät… :S )

Sitten jatkoimme matkaa takaisin kämpille. Näinpä sekin päivä hujahti ohi ja niin myöskin tämä ihastuttava blogiteksti. (jos sitä voi ihastuttavaksi sanoa…)

Taas kuva Jimboomban ostoskeskuksesta

Minun täytyykin tämän blogitekstin ohessa pyytää anteeksi, että nämä blogitekstien tuleminen julki kesti niin kauan ja ne ovat niin lyhyitä. Mutta nämä johtuvat vain siitä, että ei ollut aikaa. Aikaa, jota ilman ei pärjää ja jota ei voi määritellä mitenkään… (rupesimpas taas filosofiseksi…)

Tamborine

Mount Tamborinelta

Tämä päivä oli se päivä, jona meidän PITI tavata Aino, mutta kaikki jotka ovat lukeneet blogiani tietävät kuinka Aino yllätti meidät Adelaidessa. Jos et ole lukenut sitä tai et muistanut sitä enää, voit lukea sen ja siitä päivästä lisää Maanantai 8.8.2011. No, mutta nyt palaamme takaisin tähän päivään. Eli lähdimme hakemaan Ainoa. Haimme hänet Southport:sta. Mutta kävimme matkalla Gold coastin Tamborine vuorilla. Siellä oli oikein kaunista, mutta pientä pahoinvointia tuotti auton tärytys. Jotku kyllä järkyttyivät monen metrin pudotuksella. Autoja estettiin tippumasta rotkoon lyhvähköllä kaiteella. Tosin rotko oli täynä puita, joten ei se minusta niin kamalalta näyttänyt (mutta se olikin taas minun mielipiteeni, joten mitä minä olen mihinkään sanomaan) Me sitten ajoimme niitten vuorten yli. Siellä oli kauniita vuoristo maisemia. Poikkesi kyllä aika paljon Suomen maisemista (Suomessa ei kylläkään ole niin sanottuja vuoria, mutta ei tuokaan vuori niin mahdottoman iso ollut…) Voin kyllä sanoa, että tästä maasta saa kyllä maantieteen kokemusta. Eläimiäkään täällä ei voi olla näkemättä (tässä tapauksessa tarkoitan lintuja) Mutta olemme kyllä nähneet muitakin eläimiä (niistä lisää Perjantai 5.8.2011 ja Sunnuntai 7.8.2011)

South Portista

 Muta annetaanpas niitten eläinten olla ja puhutaan nyt TÄSTÄ päivästä. Jäimme vuoristomaisemiin, eli jatketaanpas siitä. Vuoristossa oli mies pienen pieni kylä.  Kun pääsimme vuorten toiselle puolelle ja Southportiin, jäimme odottamaan linja-autoa, joka toisi Ainon luoksemme. Odotus pian palkittiin ja linja-auto pysähtyi eteemme. Silloin Aino tuli autosta. Sitten mentiin takaisin kämpille ja loppu ilta kuluikin siinä juttelemassa …

Esimakua asuntoautosta

Lintu, tietäis vain mikä...

Kyllä vain, haimme asuntoauton vuokraamosta ja isä opetteli hieman vasemmalla kaistalla ajamista. Lily tuli ensi ajelulle mukaan (Lily on Teron vaimo) Terokin oli mukana autoa hakemassa, mutta lähti töihin sitten kun lähdimme ajamaan. Ajoimme Gold coast:illa Menimme käymään myös beachillä. Ei tosin uitu. Liian kylmä. Keräsimme tosin simpukoitten kuoria ja kuvasimme. Meri kaunis. Emme viipyneet kauan vaan sitten jatkoimme matkaa. Kävimme juomassa kahvit eräällä huoltoasemalla. Matkaa ei voinut sanoa mukavaksi, koska auto tärisi ja kolisi. Äänet johtuivat siitä, että uuni pellit rämisivät ( ne käärittiin sitten myöhemmin pyyhkeisiin, jotka vaimensivat äänet :D) No selvisimme kunnialla takaisin kämpille ( ja naarmuitta), joten matka meni hyvin.

J.K. : Emme törmänneet ajomatkallamme mihinkään ja sehän on pääasia (vai mitä?) 

Brisbane

Tämä päivä alkoi aikaisella ylösnousulla, aamupalalla ja laukkujen tarkastuksella. Sitten matka kohti Brisbanea pystyi alkaa. Matka kului aika nopeasti, eikä suurempia vaikeuksia tullut. Laskeuduttuamme lentokentälle Tero tuli hakemaan meitä heille viettämään aikaa. (yövyimme nimittäin siellä pari yötä) Ilta kului rattoisasti jakamalla tuliaisia ja katsomalla kuvia ja videota Tastulasta.  Join muuten ensimmäisen kerran milota. Niille jotka eivät tiedä mitä milo on. Kerron, että se on vähän niin kuin kaakaota. Milo on enemmän mausteita ja sen sellaista.

Gold Coast

Joku on varmasti pannut merkille, että nämä parit blogi tekstit ovat lyhempiä kuin toiset. Mutta se johtuu pelkästään siitä, että tapahtumia ei ole paljon ja niissä ei ole paljon selittämistä. Mutta näin ainakin saatte tietää mitä minä suurin piirtein täällä teen.

J.K. : Ilmoitan, että jotku teksteistä on jopa erikoisen lyhyitä ja jotku taas pitkiä. Joten älkää ihmetelkö.

Kaikki ei mene suunnitelman mukaan...

Pienoismalli St. Peter´s Cathedral:sta

Menimme aamupäivällä katsomaan kirkkoa nimeltä St. Peter´s Cathedral. Se oli oikein kaunis. Minä ainakin tykkäsin. Vaikuttava erittäin vaikuttava (ja vanha erittäin vanha) Pidin sitä suuressa arvossa. Tämän kokemuksen jälkeen suuntasimme askeleemme takaisin hotelliin. Levähdimme hetkisen.

Kävelimme hiukan ja söimme lounasta. Isä ja äiti capuccinot ja fish and chips. Minä ja Anna pelkkiä chipsejä ja pirtelöt. Pirtelöt ovat täällä tosi hyviä. :D

Näkymiä Adelaiden keskustasta

Isän pyynnöstä aioimme tehdä matkan linja-autolla Adelaideen ja takaisin hotelliin. Mutta kakki ei mennytkään ihan nappiin. Nimittäin olimme ajaneet ehkä puolet matkasta kun kuski ilmoitti, että matka oli päättynyt ja meidän täytyi poistua linja-autosta. Olimme aika ymmällämme. Koska Adelaide oli iso kaupunki ja hotelli jossa asustimme oli miltei toisella puolella kaupunkia.  Eli jouduimme kävellä pari kilometriä ja kun vielä alkoi tihkuttaa niin ketään ei oikein naurattanut. Oli kylmää, pimeää ja äänekästä. Joten kun pääsimme hotellille, ei kukaan jaksanut tehdä paljon mitään. Eli menimme nukkumaan miltei saman tien.

Yllätyksiä näköpiirissä

Näkymä North Terrace:lta

Aamulla herätys, sängystä pois, kiire jo pukemaan pestäkkin vois… Eli aikainen herätys ja hop lentokentälle. Lennon jälkeen hommasimme taxin. Taxikuski joutui köyttää peräkontin, että matkalaukkumme eivät putoisi kyydistä. :D Kurvasimme sitten hotellin ja kun isä ”lunasti” huoneistoamme siirsin päätäni pari astetta vasemmalle. Ja kukas se siinä? Aluksi en uskonut. Ajattelin mielessäni: ”Ei se ole Aino, no mutta jos kumminkin… Ei, se on joku outo ja se alkaa ihmetellä kun katson sitä koko ajan” Mutta sitten hän hymyili ja tajusin, että tuosta hymystä ei voinut erehtyä. Aino siskohan se oli!

Hotellimme: Majestic Old Lion 

Ja olihan se yllätys, kun Aino oli antanut meidän ymmärtää, että hän meni Sydneyyn ja tavattaisiin vasta Brisbanessa.  Muuta hän tulikin meitä tapaamaan. Oli meillä juttelemista. Kävimme juomassa kahvia ja pirtelöä kahvilassa nimeltä CIKOLATTE. Illalla Aino lähti oikeasti sinne Sydneyyn ja me muut menimme syömään erääseen italialaiseen ravintolaan nimeltä bocca. Söin pizzaa. Aluksi siellä oli hyvinkin rauhallista, mutta sitten tunnelma muuttui aika meluisaksi. Kuitenkin söimme hyvän aterian ja menimme hotelliin nukkumaan ja odottamaan seuraavaa päivää.

Perth-Adelaide-Brisbane

Hillary`s huvivenesatama

Aloitan tästä päivästä kertomisen lounasajasta.  Söimme Richardin, Richardin pojan ja tämän perheen kanssa. Minun lautasellani oli kalaa, papuja, violetteja perunoita (outoa kyllä minusta siis…), jotakin meren eläviä ja jotakin kaali höskää (en tiedä varmasti) Huomautan, että menussa tämä mainittiin vain nimellä ”Päivän kala” joten en tiennyt laisinkaan mitä tämä sisältää. Lounaalla annoimme tuliaiset Brianin perheelle.

Aquarium Of  Western Australian 

 No joka tapauksessa ruokailun jälkeen menimme aquariumiin (se tuli minulle täytenä yllätyksenä) Se oli kyllä mielenkiintoinen elämys. Minä kun pidän merestä ja kaloista. Siellä oli meritähdistä rauskuihin. Anna ei oikein pitänyt rauskuista. Minä tykkäsin kaikista (ainakin melkein) Kävimme vielä illalla rannalla ennen lähtöä Adelaideen… Pyydän anteeksi kun tämä teksti on näin lyhyt, mutta tapahtumien kuvaaminen on aika vaikeaa, mutta ymmärsitte kai.

J.K. : Muistakaa kalat on kivoja (ainakin useimmiten…)

Täällä ollaan

Merimuseo

Hello, olen elossa ja erittäin iloisella tuulella. Kaikki on mennyt suurin piirtein loistavasti. Matka tänne kesti joksenkin 30 tuntia. Olihan se rankkaa, mutta jännittävää. Harvapa on istunut koneessa putkeen 11,20 tuntia. Lentokoneessa nukkuminen oli vaikeaa, enkä nukkunut juuri lainkaan. Onneksi emme lentäneet kaikkia lentoja putkeen vaan ne olivat kolmessa jaksossa. Kun pääsimme Perthiin, menimme teen jälkeen nukkumaan pitkän lentomatkan jälkeen. Olimme pitkästi päivää kiertämässä Fremantlea. Uskomattoman kaunista. Siellä oli paljon vanhanaikaisia taloja. Nähtävää oli valtavasti. Kävimme erilaisissa putiikeissa. (tosin ei ostettu paljon mitään). Kävimme myös minun suureksi ilokseni merimuseossa. 

Siellä oli laivojenpienoismalleja, vanhoja astioita, lukuisia tykkejä ja osa oikean laivan keulaa! (oli muuten iso…) Oli simpukoitten kuoria, lyhtyjä ja taistelussa kuolleen miehen luuranko. Esineitä oli vanhoista rautanauloista historiallisiin maalauksiin. Emme me siellä kuitenkaan koko päivää olleet. No ei todellakaan. Kävimme myös kahdessa vanhassa vankilassa. 

Intian valtameri

Käveleskelimme myös Intian valtameren rannoilla ja minä ja Anna keräsimme simpukoitten kuoria. (niitä löytyi mukavasti) Ainoa haittapuoli rannalla kävelyssä oli se, että kenkäni kastuivat :D. (yllätys, yllätys kenenkään muun kengät eivät kastuneet…).  Kävimme myös satamassa katselemassa hienoja laivoja.  Kävimme juomassa kahviaikaan suklaakahvilassa pirtelöä. (muut joivat kahvia paitsi minä ja Anna) Kahvien

Minä ja Koala

ja pirtelöiden lisäksi maistoimme chili suklaata. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta totta se on. Ne olivat tulista suklaata. Illalla kävimme syömässä ravintolassa, jossa minä tilasin pizzaa, jossa oli fetajuustoa, kanaa, paprikaa ja vihreää mössöä. Se maistui paremmalta kuin kuulosti. Nukuin hieman huonosti syytä en teille kerro, mutta joka tapauksessa heräsin aamulla aamukävelylle. kaupungilta ostimme postikortteja, kalenterin, synttärikortit ja pattereita kameraani, josta ikävästi loppuivat patterit satamassa edellispäivänä. Tultuamme takaisin kämpillemme lähdimme vähän ajan päästä eläintarhaan jossa näimme jos jonkinlaisia eläimiä esim. vallabeja, kenguruita, vompatteja, koalia , liskoja ja vaikka kuinka paljon erilajisia lintuja. Vallabeja ja kenguruita oli siellä vapaana eivätkä ne ihmisistä juuri välittäneet. (ihmisiä oli siellä aika kiitettävästi). Minä silitin vallabeja, kenguruita ja koalaa. Kaksi papukaijaa olivat aika hauskoja, koska ne sanoivat vähän väliä: ”Hello” Se oli hauskan kuuloista.

Olen pahoillani, koska en ole puhunut vieraanvaraisista ystävistämme Rhondasta ja Richardista. He ovat mukavia ja hauskoja. (sikäli, mikäli minä jotain ymmärrän heidän puheistaan, koska he puhuvat englantia). Heidän seurassaan todella viihtyy. Harmittavaa, että emme saa olla täällä kauemmin, kuin kolme päivää. Näitä ikimuistoisia hetkiä ei voi unohtaa… Kiitos niistä!

Hermostunut?

Australian matka lähestyy uhkaavasti. Alle viikko siihen, että tämä tyttö lähtee lii-tä-mään. Pitäisikö olla hermostunut? Kysyjien mielestä kai pitäisi, mutta jostain syystä minua ei hermostuta juuri yhtään. Sitä ei juuri ole tajunnut, että me tosiaan lähdemme Australiaan. En tajuaisi sitä, vaikka joku hokisi korvani juuressa: "Te menette Australiaan, te menette Australiaan." Siitä ei olisi mitään apua. Luultavasti tajuan sen vasta, kun istumme lentokoneessa jo matkalla sinne. Sitä vain aivot eivät sulata.
 Niin se vain on minunlaiselleni sivukyläläiselle ensimmäinen ja ehkä viimeinen lomamatka niin loistavaan paikkaan kuin Australia onkin. Onneksi läksy taakka alkaa olla takana päin ja odotukset korkealla. Pakkaus urakkakin täytyy jo aloittaa, ettei jää viime tippaan.
Onhan tosin jännittävää mennä Australiaan, koska siellä on niin paljon nähtävää ja upeita kokemuksia. Ja sinne hämähäkkien pesään mekin olemme menossa.

Tästä se alkaa...

Nyt Australianmatka häämöttää lähempänä, kuin koskaan aiemmin. Nytkö minun siis pitäisi tämän hetken tuntemuksia kirjoitella. Eipä tässä mutta voi sanoa, kuin että uskon tästä matkasta tulevan hieno kokemus ja hauska muisto talvi-illoiksi muisteltavaksi. Passit on hommattu, lentoliput tilattu ja kaikki on valmista. Vaan jokin painaa mieltäni. Ensimmäinen matkani pois rakkaasta kotimaastani, Suomesta. Se pelottaa ja jännittää, mutta samalla sitä odottaa. Odotan innolla uusia kokemuksia ja jännittäviä "seikkailuja". Tietysti jotku asiat pelottavat minua uudessa paikassa, kuten kaikki minut tuntevat tietävät, että pelkään kamalasti hämähäkkejä. Ja kaikille tietämättömille Australiassa on isoja hämähäkkejä. Joistakin tämä voi kuullostaa naurettavalta, mutta  jos olisitte kuin minä olisitte tekin hermona. Olen kysynytkin varmasti monista melko lapsellisen kysymyksen isältä jo monta kertaa nimittäin: "Kuinka monen prosentin mahdollisuus on nähdä tarantella matkalla" Isä ja muu kotiväki onkin sitä kysyessäni naureskellut. Minua myös harmittaa erota rakkaista ystävistäni niin pitkäksi aikaa, mutta neljä viikkoahan se vain on. Sanon vain teille, että jokainen hetki on mahdollisuus ja niistä pitää ottaa ilo irti. Jos teillekkin tulee tällainen mahdollisuus kuten minulle älkää päästäkö sitä menemään.