Wallaman Falls

Varoituskyltti

Teimme retken Wallaman Fallsiin. Se oli oikein hieno kokemus. Minä pidin putouksesta. Se oli oikein kaunis. Ja sateenkaari (ainakin osa siitä) näkyi siinä. Minä pidin oikein paljon maisemista. Ja Marko kertoi jänniä juttuja. Että olihan se ihan kivaa. Näimme myös matkanvarrella kasuarin. Yleensähän ne ovat hirveän ”äreitä”, mutta nyt se ei välittänyt meistä yhtään mitään. Vaikka pysähdyimme sen viereen ja ikkuna oli auki. Minä, isä, anna, Aino ja Marko menimme yhdelle näköalatasanteelle, jonne äiti ei uskaltanut tulla. Mutta tämä johtui vain siitä, että turva aitoja ei ollut ja jos oli niin ne olivat hirveän matalat.

Edellä mainittu vesiputous

Aino, Anna ja Minä menimme myös uimaan  jokeen jonkin matkaa putouksen yläpuolella. Ja vesi oli TOSI kylmää. Siis todella kylmää. Hädin tuskin pystyi uimaan. Marko kertoi, että olisimme voineet nähdä vesinokkaeläimen. Ilmeisesti emme olleet tarpeeksi hiljaa, koska emme nähneet niitä :( . Se oli erittäin harmillista. Niiden pesän tosin näimme. Emme olleet kauan uimassa (koska varmaan pelättin, että olisimme kohmeessa, kun meidät nostetaan ylös…) No ei vaiteskaan...

Illalla palattuamme söimme yhdessä illallisen. Se oli oikein hyvää. Menimme sitten nukkumaan, aika nopeasti sen jälkeen. Ei kukaan jaksanut oikein kauan valvoa.