Päätin, että kirjoitan tämän lopun lentomatkan yhteen tekstiin, koska ajantajuni on mitä on joten mitäs sille voi. Minun täytyykin nyt myöntää, että tämän päivän jälkeen ajan tajuni meni ihan sotkuksi. Kun istui koneessa n.11 tuntia niin ei tiennyt oikein mikä päivä oli. Mitä kello oli. Sanon vain, että taisi minulta jäädä yhdet yöunet väliin. Kyllähän minä torkuin. Mutta ei sitä oikein nukkumiseksi voi sanoa. Tämä lento oli kaikista vaikein. Nimittäin hirvittävän mahakipuni vuoksi en pystynyt kunnolla nukkumaan. Eikä lentokoneessa nukkuminen ole herkkua. Ei todellakaan.
Pitkän, pitkän matkan jälkeen, kuitenkin pääsimme Suomeen asti. Nimittäin Helsinki Vantaan lentokentälle.
Siellä odotettiin taas hiukan aikaa ennen kuin nousimme lentokoneeseen, joka lähtisi kohti Kruunupyytä. Siitä n.tunnin kuluttua olimme Kruunupyyssä. Siellä meitä oli vastassa veljeni tyttökaverinsa kanssa. Kyllä oli jälleen näkemisen riemu suuri, kun Aino näki Antin vuoden jälkeen ihan ilmielävänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti